Tanssitunnilla se voi tapahtua huomaamatta. Katsot peiliin – et pelkästään itseäsi, vaan myös muita. Miten tuo toinen liikkuu? Miksi hän näyttää niin vaivattomalta, niin tarkalta, niin itsevarmalta? Miksi minä en näytä samalta?
Vertailu hiipii mukaan, vaikka kuinka yrittäisi keskittyä itseensä. Se voi tuntua motivaationa – ”minäkin haluan oppia tuon” – mutta usein se kääntyy hiljaiseksi arvosteluksi. Yhtäkkiä oma kehitys ei enää riitä. Tulee tunne, ettei ole vielä tarpeeksi hyvä – eikä ehkä koskaan tulekaan.
Tanssi on vertailemista – mutta miten ja mihin?
Tanssisaleissa on peili syystä: peili auttaa meitä vertaamaan omaa liikettämme opettajan liikkeeseen. Se on tärkeä osa oppimista. Mutta on myös tärkeää muistaa, että opettajan keho ei ole sinun kehosi.
Sama liike voi näyttää hyvin erilaiselta eri vartaloilla – ja silti olla teknisesti aivan oikein tehty.
Minulla on esimerkiksi luonnostaan notkea selkäranka, ja teen liikkeet usein isosti. Oppilaan on helppo nähdä liikerata, kun se on selkeä. Mutta olen ollut oppilaana tunneilla, joilla opettaja tekee liikkeet niin pienesti, että on kysyttävä erikseen, että mitä tässä olikaan tarkoitus tehdä.
Toisaalta – jos opettajalla on liikkuva keskivartalo ja oma liike jää pienemmäksi, moni alkaa epäillä: teenkö tämän oikein ollenkaan?
Siksi on tärkeää tunnistaa, mitä liikkeessä on tarkoitus tehdä, ja sovittaa se omaan vartaloon sopivaksi. Kaikki liikkeet eivät näytä samoilta kaikilla, eikä tarvitsekaan. Tärkeämpää on, että liike näyttää kauniilta juuri sinun kehollasi tehtynä.
Toisiin oppilaisiin vertaaminen ei vie oikeaan suuntaan
Kun vertaat itseäsi toisiin oppilaisiin, katse siirtyy pois omasta tekemisestä. Eikä pelkästään katse – myös keskittyminen.
Tulee helposti tunne, että oma keho ei riitä. Mutta ehkä toinen on treenannut vuosia, tai hänellä on toisenlainen tausta tai kehon rakenne. Eikä se ole sinun matkasi.
Olen itsekin kokenut, miten vertailu saa keskittymisen hajalle. Kun saa itsensä kiinni vertailemasta, ei enää kuule ohjeita – ei kuuntele kehoa – ei tunne liikettä. Silloin unohtuu koko tanssin ydin.
Kehityksesi voi olla suurempaa kuin huomaat
Usein liike, joka vielä kuukausi sitten tuntui mahdottomalta, onkin nyt osa kehoasi – mutta koska se ei enää tunnu vaikealta, et huomaa kehittyneesi.
Vertailu toisiin saa unohtamaan oman edistyksen. Mutta kun katse kääntyy omaan polkuun, alat nähdä ne pienetkin harppaukset – ja osaat iloita niistä.
Tuleeko susta koskaan hyvä?
Ehkä olet jo paljon pidemmällä kuin arvaatkaan.