Tanssin oppiminen ei ole suora ja tasainen polku. Se ei etene oppikirjamaisesti vaiheesta toiseen, vaan ennemmin mutkittelee, pysähtelee, palaa taaksepäin ja ottaa välillä loikkia eteenpäin.
Välillä kehityksen huomaa selvästi – jokin liike loksahtaa paikalleen, keho tuntuu vahvemmalta, jokin aiemmin vaikea alkaa tuntua helpolta. Ja välillä tuntuu, ettei mikään etene. Harjoittelee kyllä, mutta tuloksia ei näy. Tässä vaiheessa moni miettii: onko minusta tähän?
Oman aikataulun hyväksyminen
Jokaisella meistä on oma rytmimme – ja oma elämämme, joka vaikuttaa oppimiseen. Väsymys, työ, ihmissuhteet, kehon jaksaminen ja elämänvaihe vaikuttavat kaikki siihen, miten nopeasti tai hitaasti opimme uutta. On täysin luonnollista, että välillä kehittyy nopeasti ja välillä hitaammin.
Tärkeintä on jatkaa liikkeessä pysymistä, vaikka välillä olisi hiljaisempaa. Usein taustalla tapahtuu enemmän kuin arvaammekaan: keho ja hermosto prosessoivat opittua. Ja sitten – kuin itsestään – liike löytyykin kehosta, jota on jo pitkään valmisteltu.
Oma mutkikas tie takaisin tanssin pariin
Vuonna 2013 minä menetin mielenkiintoni itämaiseen tanssiin kokonaan. Lopetin opettamisen ajatuksenani, etten enää koskaan palaisi tämän lajin äärelle.
Mutta kaksi vuotta myöhemmin löysin itseni yllättäen ystäväni äiti-vauva-itämaisen tanssin tunnilta. Se oli kevyttä höntsäilyä – teimme siellä joitain Mahmoud Redan tansseja, mutta en ollut vielä valmis. Se jäi taas.
Vasta vuonna 2021 palasin itämaisen tanssin pariin opettajana. Vuosien tauon aikana olin ehtinyt treenata irlantilaista tanssia ja rakastua meditaatioon. Kun palasin, tuntui siltä kuin olisin ottanut askelen taaksepäin. Mutta todellisuudessa se oli askel eteenpäin.
Rakastuin itämaiseen tanssiin uudestaan – ja huomasin, että vaikka teknisesti en ollut entisellä tasollani, tanssiini oli tullut jotain uutta: tunne.
Tauko ei vienyt minulta tanssia, vaan toi siihen uuden syvyyden.
Harjoittelu ei mene hukkaan, vaikka et huomaisi tulosta heti
Kaikki harjoittelu on siemen, joka voi itää myöhemmin. Oletko koskaan kokenut, että liike, jota et ensin ymmärtänyt, alkaakin yhtäkkiä sujua kuukausia myöhemmin?
Keho muistaa ja järjestelee – kunhan sille antaa aikaa.
Tanssissa ei ole kiire. Kukaan ei pidä kirjaa siitä, kuinka nopeasti sinun kuuluisi kehittyä. Mutta jos jatkat liikkeessä, jatkat myös kasvua.
Aaltoileva eteneminen on osa oppimista
On aivan tavallista, että oppiminen ei ole tasaista. Siksi ei kannata tehdä johtopäätöksiä omasta osaamisestaan yhden huonon tunnin tai vaikean hetken perusteella.
Myös tauot voivat olla osa kehitystä. Ne antavat tilaa, kerroksia, syvyyttä ja uutta näkökulmaa. Tauon jälkeen saatat palata tanssin pariin eri ihmisenä – ja joskus jopa kehittyneempänä kuin lähtiessäsi.
Tanssijan tie ei ole kilpailu, vaan tutkimusmatka omaan kehoon, mieleen ja iloon.
Anna itsellesi lupa kulkea sitä omaan tahtiisi – välillä pysähtyen, välillä kiitäen, välillä poiketen sivupoluille. Kaikki kuuluu mukaan.